Ekosysteemiprosessiseurannat

Erilaisten biologisten, fysikaalisten ja kemiallisten seurantojen avulla saadaan tietoa niin ekosysteemien tilasta kuin niissä tapahtuvista monimutkaisista prosesseista.

Tällä sivulla:

• Ekosysteemien ja ekosysteemiprosessien seurannat
• Ekosysteemiprosessien seurantoja

Ekosysteemien ja ekosysteemiprosessien seurannat

Biosfääri ylläpitää ekosysteemeissä monimutkaisia ja ajallisesti pitkäkestoisia fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia prosesseja. Prosesseilla on myös monimutkaisia keskinäisvaikutuksia. Sekä luonnon omien prosessien että ihmisen aiheuttamien ympäristövaikutusten havainnointi edellyttävät systemaattista ekosysteemien ja ekosysteemiprosessien tutkimusta ja seurantaa.

Merkittäviä seurattavia ilmiöitä ovat ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä ekosysteemien biodiversiteetin muutokset. Seuranta kannattaa keskittää valituille edustaville tutkimusalueille, joilla seurantaa tehdään monipuolisesti. Monipuolista aineistoa voidaan sitten hyödyntää useissa hankkeissa.

Monimutkaisten ja vuorovaikutteisten prosessien ja niiden vaikutusten sekä muutosten havaitsemiseksi on tärkeää tehdä intensiivistä kemiallista, fysikaalista ja biologista seurantaa, mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti ja samalla paikalla. Tällaista tietoa tuottavia seurantoja ovat muun muassa ilmansaasteiden kaukokulkeuman rajoitussopimukseen (UNECE CLRTAP) liittyvät vaikutusseurannat. Niihin kuuluvat terrestrisen ympäristön ja makeiden pintavesien seuranta  (UNECE ICP Forests,  UNECE ICP Integrated Monitoring, UNECE ICP Waters) sekä em. ekosysteemeissä EU:n päästökattodirektiiviin (NECD) liittyvä ekologinen vaikutusseuranta. Pohjoisilla alueilla tutkimusta ja seurantaa tehdään myös Arktisen neuvoston työryhmän arktisten alueiden seuranta- ja arviointiohjelmalla (AMAP, Arctic Monitoring and Assessment Programme). Ekosysteemimuutokset ilmenevät hitaasti ja ne voidaan havaita vain pitkäjänteisellä, vuosikymmeniä kestävällä seurannalla.

Vesikemialliset ja -biologiset seurannat liittyvät myös vesipuitedirektiivin (VPD) ja meristrategiapuitedirektiivin seurantavelvoitteisiin. Vesikemiallista ja -biologista seurantaa ja ravinteiden kuormitusta seurataan direktiivivelvoitteiden lisäksi myös kansallisiin tarkoituksiin sekä merialueilla lisäksi Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissiolle (HELCOM) tehtävään raportointiin. Maaekosysteemien seuranta- ja inventointitietoja (mm. valtakunnan metsien inventointi (VMI)) käytetään myös maankäyttömuutosten EU-raportointeihin (LULUCF).

Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkostolla (LTER Finland, Finnish long-term ecological and socio-ecological research) ja intensiivimittausasemilla on merkittävä rooli ekosysteemiprosessien seurannassa. Suomen LTER-verkosto  on perustettu vuonna 2006 ja Suomessa on 11 mittausasemaa, joilla samoilta alueilta mitataan erilaisia ekosysteemin prosesseja sekä  globaalipaineiden pitkän ajan vaikutuksia hydrologisilla, biologisilla ja kemiallisilla suureilla (mukaan lukien hiilen ja typen kierto).

Suomen tutkimusasemat ovat osa kansainvälisiä tutkimusinfrastruktuureja (ICOS, AnaEE, ACTRIS, eLTER), joiden kansallista toimintaa koordinoi INAR RI tutkimusinfrastruktuuri Helsingin yliopistossa. Osittain samoilla alueilla sijaitsevat myös ICP-ohjelmien seuranta-asemat. Pallaksen tutkimusasema on keskeinen mittausasema AMAP (Arctic Monitoring and Assessment Programme/Arktinen neuvosto) ja GAW (Global Atmosphere Watch/WMO) työssä.

Ekosysteemiprosessien seurantoja

Alla listataan seurannan nimi, koordinoivat organisaatiot ja yhteyshenkilö. Lisäksi annetaan linkki seurannan omille sivuille, mikäli sellainen on tiedossa.

Sivun ylälaidan kuva: Heikki Sulander/ Discover Muonio