Lajistoseurannat

Lajistoseurantojen tavoitteena on tarkkailla muutoksia lajien yksilömäärissä, tiheyksissä, esiintymis- tai levinneisyysalueissa tai lajien muodostamien yhteisöjen koostumuksessa. Seurantatietojen perusteella voidaan arvioida luonnon monimuotoisuuden yleistä tilaa ja kehitystä.

Tällä sivulla:

• Lajistoseurannat
• Lajistoseurantojen tyypit
• Seurantatiedon koordinoijat ja muut seurantatietoa tuottavat toimijat
• Aktiiviset lajistoseurannat

Lajistoseurannat

Lajistoseurantojen tavoitteena on tarkkailla muutoksia lajien yksilömäärissä, tiheyksissä, esiintymis- tai levinneisyysalueissa tai lajien muodostamien yhteisöjen koostumuksessa. Seurantatietojen perusteella voidaan arvioida luonnon monimuotoisuuden yleistä tilaa ja kehitystä. Seurannat tuottavat tärkeää tietoa myös uhanalaisista, taloudellisesti merkittävistä tai muuten erityistä huomioita vaativista lajeista. Tässä osiossa luetellaan 85 käynnissä olevaa valtakunnallista lajistoseurantaa. Mukaan on otettu vain seurannat, joita tehdään koko Suomen alueelta ja systemaattisesti.

Seurannaksi tulkitaan kaikki lajin esiintymiseen, levinneisyyteen, runsauteen ja lisääntymiseen liittyvän tiedon säännöllinen ja toistuva kerääminen. Työnjaon tulee olla sovittu ja tiedonhallinnan ja tietojen käytettävyyden tulee olla ainakin tyydyttävällä tasolla. Systemaattisuudeksi riittää, että tietty tapa tehdä seurantaa toistuu tai sen on tarkoitus toistua jollain aikavälillä.

Mukana on vuosittain tai muuten säännöllisesti tasaisin väliajoin toteutettavia seurantoja, mutta toisaalta myös seurantoja, joiden taajuus on vaihdellut huomattavasti, esimerkiksi metsäkasvillisuuden seuranta. Mukana on myös seurantoja, joissa aineiston keruu on jatkuvaa ilman varsinaista seurantasykliä, esimerkiksi kasviatlas. Tarkastelussa on mukana sekä pitkään jatkuneita seurantoja, kuten 1950-luvulla aloitetut talvilintulaskennat, sekä vastaperustettuja seurantoja, kuten pölyttäjäseuranta. Varsinkin uusimpien seurantojen jatkuvuus on epävarmaa.

Lajistoseurantojen tyypit: Runsauden, esiintymisen ja levinneisyyden seurannat

Runsausseurannat

Tiedon tasoltaan tarkimmissa lajistoseurannoissa seurataan eliöiden yksilömäärän vaihtelua, eli runsautta, ajan kuluessa. Runsausseurannat ovat menetelmiltään kehittyneimpiä ja käytännön maastotöiltään vaativimpia. Seurantojen tuloksia voidaan käyttää muun muassa

• eliölajien käyttöä koskevan säätelyn pohjana
• lajien kannanarviointeihin
• luonnon tilan kehitystä kuvaaviin indikaattoreihin

Esiintymisen seurannat

Toiseksi tarkimpia seurantoja ovat lajiston esiintymisen seurannat. Niissä seurataan esiintyykö jotain lajia tietyllä havaintopisteellä vai ei. Yksilöiden lukumäärää ei tavallisesti lasketa. Havainnointi pyrkii kuitenkin olemaan niin tehokasta ja säännönmukaista, että sen perusteella voidaan tietyllä todennäköisyydellä sanoa, ettei lajia esiinny jollain paikalla. Seurannan tuloksia voidaan käyttää

• lajien esiintymisalueiden muutosten seurantaan
• ilmastonmuutoksen vaikutusten seurantaan
• lajien uhanalaisarviointeihin
• direktiivilajien raportointeihin

Levinneisyyden seurannat

Yksinkertaisimmillaan seurataan vain lajien levinneisyyttä, ilman tietoa siitä, millä alueilla tai minä ajanhetkinä seurannan kohteena olevia eliöitä ei esiinny. Tämän tarkkuustason havainnointi on yleensä melko satunnaista, mutta havainnot kuitenkin kerätään keskitetysti ja ennalta sovitussa muodossa. Havainnot ovat usein harrastajien keräämiä, eli kansalaistiedettä. Seurannan perusteella voidaan

• määrittää lajien karkeita levinneisyysalueita, eli alueita, joilla niitä ainakin voidaan tavata
• hahmottaa yleiskuvaa Suomen luonnosta

Lajistoseurantojen tyypit: yleis-, erityis- ja vaikutusseurannat

Yleisseurannat

Yleisseurannoilla saadaan tietoa pääelinympäristötyyppien biodiversiteetin tilasta ja biodiversiteetin muutoksista. Pääelinympäristötyyppejä ovat metsät, suot, Itämeri, sisävedet, maatalousympäristöt, tunturit, rakennetut ympäristöt, rannat ja kalliot. Yleisseurannat ovat keskeisessä roolissa, kun arvioidaan luonnonkirjon yleistä tilaa. Niiden tuloksia voidaan käyttää monimuotoisuuden indikaattoreina etenkin silloin, kun on kyse eliöiden runsauden seurannasta.

Erityisseurannat

Erityisseurantojen kohteina ovat ne kansallisesti tai kansainvälisesti uhanalaiset, taloudellisesti merkittävät tai muuten erityistä huomioita vaativat lajit, joiden seurantavelvoite tulee esimerkiksi erilaisista säädöksistä tai sopimuksista. Näissä seurannoissa korostuvat usein lajit, joista Suomella on kansainvälinen erityisvastuu sekä toisaalta EU:n luonto- ja lintudirektiivien liitteissä mainitut EU:n tärkeinä pitämät lajit.

Erityisseurantojen kohteena ovat myös sellaiset taloudellisesti hyödynnettävät lajit, joille asetetaan saalistuskiintiöitä, tai joiden kestävää käyttöä säädellään muuten.

Oma luokkansa ovat lajit, joiden elinkeinonharjoittamiselle aiheuttamista haitoista maksetaan korvauksia, sekä toisaalta vieraslajit, joiden seurantaan liittyy tavoite kantojen kasvun hillitsemisestä.

Vaikutusseurannat

Vaikutusseurannoissa pääpaino on useimmiten elinympäristöjen luonnonhoito- ja ennallistamistoimien vaikutusten seurannassa. Seurannassa voidaan keskittyä myös elinympäristöjen heikentämisen vaikutuksiin. Vaikutusseurantojen tuloksia tarvitaan yleisseurantojen tulosten tulkintaan sekä tulevan kehityksen ennustamiseen, esimerkiksi siihen, mitä voidaan odottaa tapahtuvan, jos jotain elinympäristöä ennallistetaan tietty määrä.

Seurantatiedon koordinoijat ja muut seurantatietoa tuottavat toimijat

Merkittävimmät lajistoseurantojen koordinaattorit ovat

• Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus)
• Suomen ympäristökeskus (Syke)
• Metsähallituksen luontopalvelut

Harrastajajärjestöistä lajistoseurantoja koordinoivat tai koordinointiin osallistuvat ainakin BirdLife Suomi, Perhostutkijain seura, WWF, Sääksisäätiö ja Lepakkotieteellinen yhdistys. Muita seurantoja koordinoivia tahoja ovat yliopistot, muut luonnontieteelliset museot Luomuksen lisäksi, Biologiset asemat, ELY-keskukset, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Turun ammattikorkeakoulu ja BirdLifen jäsenyhdistysten lintuasemat.

Varsinaisten seurantoja koordinoivien tahojen lisäksi lukuisat organisaatiot tukevat merkittävällä tavalla seurantatiedon kerryttämistä, aineistonhallintaa ja seurantatiedon käyttöä.

Lajistoseurantojen erityispiirre luontotyyppi- ja ekosysteemiprosessien seurantoihin verrattuna on se, että vapaaehtoisilla toimijoilla on maaympäristöseurannoissa erityisen suuri rooli. Näihin seurantoihin osallistuu vuosittain tuhansia vapaaehtoisia, varsinkin Luken, Luomuksen ja järjestöjen koordinoimiin seurantoihin. Ammattitasoiset harrastajat keräävät useissa merkittävissä seurannoissa suurimman osan, jopa 95 prosenttia, tiedosta. Useat vapaaehtoisten panoksesta täysin riippuvaiset merkittävät monimuotoisuuden seurantaohjelmat kärsivät kuitenkin siitä, ettei ohjelmilla ole riittävästi resursseja vapaaehtoisten mukaan saamiseen ja mukana pitämiseen.

Paljon lajitietoa kertyy varsinaisten systemaattisten seurantojen ulkopuolella sekä harrastajien että ammattilaisten toimesta (kansalaishavainnot, luontoselvitykset). Useimmiten tämä on tietoa lajin esiintymisestä ja levinneisyydestä: Laji ilmoitetaan havaituksi, mutta lajien puuttumisesta ei saada tietoa.

Huomattava osa tästä luontotiedosta on vaikeasti hyödynnettävää. Systemaattisten seurantojen ulkopuolisten havaintojen hyödynnettävyyttä voitaisiin kehittää havainnointitapoja ohjaamalla ja kehittämällä tallennusmahdollisuuksia sekä käytäntöjä niin, että saataisiin esiintymis- ja runsaustyyppisiä tietoja, joissa ilmoitetaan sekä lajin havaitseminen, että havaitsemattomuus.

Aktiiviset lajistoseurannat

Alla listataan eliöryhmittäin seurannan nimi, koordinoiva organisaatio ja yhteyshenkilön nimi. Lisäksi annetaan linkki seurannan omille sivuille tai seurantaa esittelevään lähteeseen, mikäli sellainen on tiedossa.

Sivun ylälaidan kuva: Riku Lumiaro / Syke